Edit: Yle julkaisi 26.6.2024 jutun mökkeilyn ympäristökuormituksesta. Tässä linkki artikkeliin, joka käsittelee mökkiläisen hiilijalanjälkeä paljon laajemmin kuin tämän kirjoituksen puun polttoon liittyvä sisältö.
Halkopino oli kovin matala talven jäljiltä. Puuta tontilla on vielä runsaasti, mutta ei vielä valmiina saunapuina. Tänään vuorossa oli siis mökkiläisen puutalkoot.
Tähän alkuun kielipoliittinen disclaimer. Jos kysytään Kotimaisten kielten keskuksesta, sana halko tarkoittaa määrämittaista, tyypillisesti metristä polttopuuta. Puu on myös halkaistu, josta sana halko juontaakin. Tällainen halko mahtuu vaikkapa isoon leivinuuniin poltettavaksi. Pilkottu polttopuu on nimeltään klapi, varsinkin länsimurteissa. Kuitenkin koska olen itse kotoisin itäisestä Suomesta, olen tottunut puhumaan haloista. Minulle halko on sekä saunan kiukaaseen että takkaan mahtuva polttopuu. Kätevämpää olisi ehkä puhua saunapuista, hellapuista tai takkapuista. Näin vältymme halko-klapi-sekaannuksilta ja tiedämme mihin puu on menossa poltettavaksi.
Tästä pääsemme takaisin aiheeseen eli tarpeeseen täyttää halkoliiteri.
PUUTA PALAA PALJON
Tällä tontilla sauna lämpiää useita kertoja viikossa ja myös ympäri vuoden. Lisäksi takka lämmittää mökkiä kylminä kuukausina. Tämä myös lähes päivittäin, kun olemme mökillä. Polttopuuta siis tarvitaan noin 100 päivää vuodessa.
Mökkitontiltamme kaadettiin muutama vuosi sitten runsaasti puita. Tukit lähtivät metsäyhtiön matkaan, mutta mökkiläisen riemuksi tontille jäi valtava määrä latvoja ja järeitä mäntyjen oksistoja. Polttopuuta jäi käytännössä vuosien tarpeeksi. Tänään oli vuorossa näiden mäntyjen viimeisen puukasan käsittely saunapuiden muotoon. Kyseessä on pari kuutiota pinossa kuivunutta puupölkkyä. Aseiksi tarvittiin moottorisaha ja kirves. Tai kaksikin kirvestä, koska miesvoiman lisäsi osallistuin itsekin halkomiseen. Rankkaa touhua, mutta ihan kivaa!
MEHÄN SAASTUTAMME YMPÄRISTÖÄ!
Pari kevättä taaksepäin ihmettelin jään pinnalle kerääntynyttä mustaa ohutta liejua. Sitä löytyi paikoin parin sadan metrin päästä mökkirannasta. Ei mennyt kuin tovi, kun tajusin että tämän täytyy olla peräisin meidän omasta savupiipustamme. Näillä rannoilla tuskin kukaan muu tupruttelee savuja ilmoille talven aikana. Olemme siis saastuttaneet omaa rantaamme ja lähivesistöä!
Jäiden sulamisen myötä jäljet noesta haihtuivat aallokkoon tai taivaan tuuliin. Sitä myöten asia olisi ollut helppo unohtaa. Mutta eipäs unohtunutkaan. Mietin toistuvasti sitä miten savun myötä taivaalle tupruaa haitallisia kaasuja ja ties mitä yhdisteitä. Tiedostan siis mitä aiheutamme. Askel tiedostamisesta toimintaan on problemaattinen.
Savusaasteesta irtautuminen kokonaan ei olekaan oikein mahdollista. Puunpoltto tällä mökillä tai ylipäätään omakotitalon kaltaisissa olosuhteissa saastuttaa välitöntä lähiympäristöä. Nämä noet laskeutuvat omille metsävarvuille ja rantaheinikoihin.
Mielensäpahoittajien armeija on kävi puolustusasemiin heti, kun EU:sta taannoin ehdotettiin saunan kiukaille päästömääräyksiä. Voi miten tästä ehdotuksesta voikaan loukkaantua. Harmi vaan, ”EU-tasolla” ollaan oikeassa. Pikkuisen huonosti poltetun puun tuottama pienhiukkasten määrä on järkyttävä. Miten suomalainen saunanlämmittäjä saattaa kuvitella, että hänen hormistaan nousee taivaalle puhdasta savua? Ei nouse. On aivan turha inttää tosiasioita vastaan.
Ja kun ensin on esitetty mielipiteitä asioista, kannattaa lopuksi ottaa selville, mitä tieteellisesti todennettuja asioita tiedetään. Hiukkaspäästöjä, polttopuiden anatomiaa ja polttamisen tekniikkaa on tutkittu tarkoin ja tutkitaan edelleen. Ehdotan silmäilemään tämän artikkelin aiheesta Saunan lämmittäminen oikein on ilmastoteko – tunne edes nämä viisi nyrkkisääntöä
KOTI PUHTAAMPAA PALAMISTA
Saastutus tuntuu ikävältä, mutta haluan silti pidättää itselläni oikeuden lämmittää puusaunaa. Olen tullut siihen tulokseen, että saunanlämmitys tulisi jatkua mahdollisimman oikein opein. Mökkisaunan hiilijalanjälki pitää pienentää. Päästöjen määrää voi alentaa kunnollisilla puilla sekä kunnollisella polttamisella. Pieni ja kuiva puu syttyy nopeasti ja käynnistää puhtaamman palamisen alusta asti. Puita pitää lisätä viimeisiin liekkeihin tai vähintään vahvalle hiillokselle, jottei uusi syttyminen lisää päästöjä piipusta.
Puukiukaan sytyttäminen ylipäätään pitäisi osata kunnolla. Luultavasti saunojen luvattu maa on täynnä lämmittäjiä, jotka eivät koskaan ole saaneet kunnon opetusta tulen sytyttämiseen. Tästä Saunologia-verkkojulkaisusta löydät mukavasti tietoa sekä hyvin kuvitetun ohjeen Puukiukaan sytytys ja saunan lämmitys puilla
Myös kiukaiden valmistajilla on oma vastuunsa. Perinteiset kiukaat eivät välttämättä ole hyviä. Ehkä emme vain ole kyseenalaistaneet niitä? Saunan kiukaita voi tuotekehittää ja parantaa siinä missä auton moottoreita ja kaikkia muitakin päästöjä tuottavia vehkeitä.
Halkotalkoot saimme maaliin kunnialla. Puuliiterin lattia puhdistettiin kaikesta roskasta ja siistittyyn liiteriin siirtyi pari mottia halkoja suoriin pinoihin. Työ edistyi porukalla mukavasti ja tulos palkitsi tekijäänsä. Käsityö on sitten mukavaa. Tuntui hyvältä työskennellä, vaikka selkää alkoi kivistää, sormeen meni tikku, silmiin lensi sahanpurua ja tuli hiki.
Talkoiden jälkeen lämmitetään tietysti sauna. Tätä kirjoittaessa saunan piipusta tulee kirkas, kuuma väreilevä ilma. Ei sitä huonosta palamisesta kielivää harmaata savua.
Nordic Illusion 