Avantouinnista kirjoitetaan paljon hyvää. Olen minäkin avannossa käynyt, silloin tällöin. Ei sitä avantouinniksi voi sanoa, sillä mökkilaiturin edustalla tehdyssä avannossa ei uimaan mahdu. Siinä voi kyykistyä hyytävään veteen niin pitkäksi aikaa kuin sielu (lue: pohkeet) sietävät. Hauska yksityiskohta on se, että uimaportaiden alla on hieno rantahiekka. Se tuntuu varpaissa turvalliselta ja jotenkin kivalta.
Meillä avanto sahataan jäähän heti kun jääkansi on riittävän paksu eli ehkä noin 7 cm. Avanto on määrämuotoinen. Jo monta vuotta palvellut kestokansi määrittää ulkomitat. Kansi on hyvä kiskaista sivuun kastautumisen ajaksi ja kevyt lykätä taas päälle, kun uinnit on uitu.
Jos joku nyt erityisesti kiinnostuu, kansi on kaksikertainen styroksilevy, jota ympäröi puukehikko ja paksu liukas muovi. Löysästi kannen poikki on kiinnitetty molemmista päistä köysi, josta pidellen kansi liukuu kevyesti lumella ja jäällä. Kovilla pakkasilla pitää muistaa lapioida lunta kannen ympärille. Muuten vesi jäätyy reunojen alta ja aika ajoin näin väistämättä käykin. Uimaportaat jäädytämme avannon reunaan ja siinä ne ovat hyvin kestäneet kevääseen asti.
SE ON OIKEASTI IHAN KAUHEAA
Aikoinaan ensimmäinen yritykseni mennä päivänvalossa portaikkoa pitkin avantoon jäi kesken. Pohkeisiin iski lamaannuttava kipu ja hengitys salpautui pakokauhun lailla. Keho käskee poistumaan välittömästi ja varoittaa kirjaimellisesti hengenvaarasta. Ei se ole todellakaan kivaa ensimmäisellä kerralla. Jos et ole avannossa ikinä käynyt, varaudu tähän. Jalkoihin ja pohkeisiin sattuu tosi lujaa!
Toisella yrityksellä osasin varustautua paremmin ja pystyin astumaan syvemmälle ja kyykistymään. Silti henki salpautui ja ahdisti. Kerron tämän siksi, että mielestäni on edesvastuutonta puhua vain avantouinnin hienoudesta. Siinä mitään hienoa ole – pelkällä tahdonvoimalla hyytävään veteen voi mennä.
Avantouintiseuran ohjeissa lukee näin: ”Avannossa kannattaa ensimmäisillä kerroilla vain kastautua. Ensimmäisillä kerroilla kylmä vesi voi aiheuttaa normaalia ja vaaratonta hengityksen salpautumista. Kun keho sopeutuu kylmään, voi vähitellen avannossa oloaikaa pidentää.”
Milloin keho sitten sopeutuu kylmään, jotta avannossa voi alkaa oleilemaan? En minä itsestäni tiedä, mutta tarkkailtuani puolisoa, joka käy avannossa säännöllisesti viikonloppuisin, voin päätellä että viikkotaajuudella alkaa näköjään jo tottua. Kai lähinnä aivot tottuvat siihen, ettei kylmyys enää laukaise pakoreaktiota.
AVANTOUINNIN TERVEYSVAIKUTUKSISTA
Avantouinnista tai talviuinnista on tehty paljon tutkimuksia. Tieteellisesti kiistattomia vaikutuksia ovat sykkeen ja verenpaineen nousu sekä hengityksen kiihtyminen. Hormonit alkavat erittyä kiivaasti ja endorfiini syöksähtää vereen ylläpitämään hyvänolontunnetta, jotta toimintakyky säilyy. Kuulema nivelreumapotilaiden oireita kylmähoito helpottaa myös.
Toisin päin voimakas sydämensykkeen nousu on riski sepelvaltiotautia sairastaville tai muuten sydänvaivoista kärsiville. Käsittääkseni myöskään päätä ei kannata painaa veden alle, koska se aiheuttaa erityisen voimakkaan sykkeen nousun ja rytmihäiriön vaaran. Ihan omasta kokemuksesta suosittelen, että pipo päähän vaan ja korkeintaan kaulaa myöten jäiden sekaan. Jätetään sukellushommat ammattilaisille.
Avantouinnin superharrastajat tietävät varmasti lukuisia vaivoja mihin uimatouhut vaikuttavat; nukuttaa paremmin, iho muuttuu kimmoisammaksi ja yksi jos toinen vaiva paranee. Mikäpä siinä, jos säännöllinen harrastus parantaa elämänlaatua, sitä sopii jatkaa. Laitan tähän nyt yhden linkin tiedelehden artikkeliin, mutta google tietysti tarjoaa laajan valikoiman juttuja lisäämään ymmärrystämme talviuinnin hienouksista.
Ja tekeväthän jotkut alasti lumienkeleitäkin. Siinä ei kai saa ihan samoja terveystuloksia, mutta onhan se hauskannäköistä.
MIKSI SUOSITTELEN AVANTOUINTIA TAI EDES AVANTOKYYKKYÄ?
Elämme yleisesti ottaen fyysisesti aika helppoa pullamössöelämää lämpimissä kodeissamme. On tärkeää tehdä joskus jotain poikkeuksellista. Ja ajoittain tekee hyvää järkyttyä.
Molemmat väittämät muuten täyttyivät kun söin lampaan aivoista tehtyä spagettia. Tomaattikastikkeessa. Spagetti oli tehty vehnästä. Tämä tietysti poikkeaa avantouinnista siinä, että avannossa olen käynyt lukuisia kertoja. Kukaan ei ole tarjonnut aivopastaa sittemmin. Ja söin siis koko annoksen, koska se ei maistunut erityisesti mitenkään aivoilta vaan tomaattikastikkeelta.
Laskeutuminen jääkylmään veteen on järkyttävän kylmää ja hirveää – aluksi. Käynnin jälkeen tulee jotenkin voittajafiilis. Vilkastunut verenkierto saa olon tuntumaan voimakkaalta ja elävältä. Jotain hihhulihormoneja tuntuu vapautuvan verenkiertoon ja tulee hyvä mieli. Se on kyllä ihan kivaa.
En itse saavuta suuria terveysvaikutuksia satunnaisilla avantokäynneillä, mutta pidänpähän taitoa yllä. Menen taas joku kerta. Mukavassa seurassa ystävän kanssa tai sitten ihan itsekseni suloisen sinisenä hetkenä, kun aurinko on juuri laskenut. Ensin avantokyykkyyn ja sen jälkeen saunaan. Nimittäin lopuksi mieli on aina parempi kuin aluksi.
Nordic Illusion 