Näköpiirissä Jyrsaari

Jyrsaari on tavallinen saari Saimaalla. Alkuaikoina en kiinnittänyt saareen juurikaan huomiota. Se sijaitsee mökkiterassiamme vastapäätä noin kolmensadan metrin päässä, joten katselen saarta halusin tai en.

Sittemmin olen alkanut tarkastella Jyrsaarta toisenlaisin silmin. Viidessä vuodessa alkaa väkisin huomata asioita. 

Havainto 1: Jyrsaari on läsnä aina.

Wikipediassa mainitaan Suomen alueella olevien saarien määräksi 179 584 ja luku käsittää sekä sisävedet että merialueiden saaret. Tässä joukossa Jyrsaari ei ole millään mittareilla arvioituna kiinnostava tai erityinen. Vähän puskainen, metsittyneen oloinen. Matalakin. Kivikkoista rantaa ja toisella reunalla enemmän kaislaa kuin toisella.

Vähäpätöisyydestään huolimatta Jyrsaari on kuitenkin näköpiirissäni joka päivä. Niinpä tästä tavallisesta saaresta onkin tullut kiintoisa naapuri. (Saaressa mökkeilee toki oikeitakin naapureita, mutta heitä eivät liity tähän tarinaan.)

Pari vuotta sitten aloin kuvata Jyrsaarta. En tarkkaan edes muista mistä tilanteesta kuvaaminen lähti liikkeelle. Varmaan jostain hienosta rasvatyynen illan heijastuksesta, jonka saari loi järvenpintaan. Tulevina viikkoina ja kuukausina otin asiakseni kuvata saarta kiven päällä seisten, aina samassa kohtaa.

Havainto 2: Järvi Jyrsaaren ympärillä on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Nykyisin käyn nappaamassa kuvan, kun tuntuu, että juuri tässä valossa tai tässä tilanteessa, en ole kuvaa vielä ottanut. Kuvia on tietenkin runsaasti. Tähän blogiin liitin malliksi muutamia.

Kesällä Jyrsaari on valon myötä läsnä yötä päivää. Entä talvella, kun on pimeää eikä järvi heijasta valoa? Oli aliarviointia kuvitella, ettei jää toisi erilaisia tunnelmia ja maisemia pimeänä vuodenaikana. Synkimpänäkin talvikuukautena on valoisia tunteja. Kun mökkirannasta lähtee hiihtelemään, Jyrsaaren kiertäminen on mukava lenkki. Kierroksia voi sitten lisätä innostuksen mukaan.

Mutta miksi kuvata merkityksetöntä saarta – saati kirjoittaa siitä? 

Koska pienten ja merkityksettömien asioiden kautta on mahdollista havaita pysyvyyttä ja elämän kiertokulkua.

Havainto 3: Olen kiintynyt Jyrsaareen.

Siinä se saari on vuodesta toiseen, vaikka USA:n presidentti vaihtuisi, sodat repisivät kansakuntia tai tulivuoret purkautuisivat. Jyrsaari on paikallaan. Kaislikko saattaa kasvaa vähän eri pituiseksi eri vuosina.

Joka talveksi jää on jäätynyt ja keväällä sulanut. Härkälinnut, kalalokit ja varikset pesivät omilla paikoillaan tänäkin keväänä. Katiskan paikka on sama isojen kivien reunamilla.

Tulevanakin syksynä sorsanmetsästäjä soutaa hiljakseen kohti lintulahden kaislikkoa. Saalis on kai jäänyt huonoksi viime aikoina. En muista juurikaan kuulleeni laukauksia. Ehkä soutaminen kultaisena hohtavien puiden ympärillä on tärkeämpää kuin saalis.

Bonus-havainto: Onhan se lohduttavaa, että asiat pysyvät ennallaan.